Pojan oma Lulu

Tässä on Lulu. Lulu tuli meille Virosta, Viljandin kaupungista. Toin sen pojalleni. Se oli lopullista rakkautta ensisilmäyksellä. Rakkautta on kestänyt nyt 12 vuotta. Muistan vieläkin kun tulin kotiin työreissulta ja olin ostanut molemmille pojilla tuliaisesksi pehmolelut. Toinen pojistani oli kotona hoidettavana, koska oli sairas ja hän sai valita pehmolelun ensin.Hän otti Lulun syliinsä puristi sitä tiukasti ja sen jälkeen Lulu on kulkenut poikani mukana.

Sen kyllä huomaakin. Vuosien aikana Lulu on käynyt Turkissa, Turussa, Bulgariassa, Helsingissä ja lukemattomissa suomalaisissa kaupungeissa. Se on unohtunut mitä ihmeellisimpiin paikkoihin ja aina se on onnistuttu saamaan takaisin kotiin.

Lulu on hieman kärsinyt matkalla. Nenän söi koira. Muutoinkin Lulua on paikattu sieltä sun täältä. Pyykkikoneessa sitä on pitänyt pöyräyttää eräänkin kerran.

Nykyään Lulu ei enää lähde pojan mukaan, mutta omassa sängyssä se on turvaa tuomassa ja kaverina vieläkin. Lulun kanssa tulee hyvät unet.