Elämää suurempi media

Huikee teos, jonka tyttäreni teki kuvataiteen erityisluokan päättötyönä. Monille muille aihe "elämää suurempi media" Oli pelottava kokemus. Näkyi murhia, addiktiota, huonoja uutisia eri tavalla esitettynä.

Tyttäreni näki tämän toisin. Mediasta löytyy musiikki, joka rauhoittaa, musiikki joka helpottaa oloa, musiikki joka saa lanteet notkumaan, musiikki joka vie kaiken pahan olon pois.

Pienellä tarkalla työllä tehdyt hahmot ovat tuttuja, yhdistelmiä ko musiikin suunnan isoista taiteilijoista.

Ylpeänä äitinä katselen teosta päivittäin.

Esittelyssä arvokkaimmat taideteokset kotonani

 Nyt on esittelyssä minun satojen tuhansien eurojen taidekokoelman teokset "ukko" "hevonen" ja "lumipuu"

 Tämä teoksethan ovat ihan korvaamattomia. Käsintehtyjä. Itse sorvattuja, muovailtuja, taiteituja ja suunniteltuja uniikkikappaleita.


Ne on tehnyt kolme eri taiteilijaa. Kaikki sattumoisin ovat minun lapsiani.

Ihanaa, kun on näin taitavia lapsia. Itselle jää vain pölynpyyhkijän rooli.

















Mitähän mahtavaa näistä lahjakkaista lapsista oikein tulee?
Sitä odotellessa voi ihastella näitäkin teoksia.

Ihme-eläimet seinällä

 Perheemme taitelija on ollut taiteellinen taiteilija koko ikänsä. Arvokkaimmat maalaukset talossamme ovat perheemme taitelijatyttären omia tuotoksia. Ihana harrastus, joka on alkanut kansalaisopiston  kuvataiteen peruskursseista, syventäviin opintoihin, siitä sarjakuvaan ja arkkitehtuuriin, sitten yläasteen kuvaamataidon erikoisluokalle.

Tämä ihme-eläinsarja on tehty 3-4 luokalla koulussa. Kun tyttäreni toi piirustukset kotiin, opettaja soitti itse perään ja sanoi että maalaukset täytyy ehdottomasti kehystää ja laittaa seinälle.

 Niin me tehtiin. Vietiin maalaukset taide- ja kehysliikkeeseen ja laitettiin kotona seinälle.

Kuvista näkee tyttäreni hyvän värisilmän, hauskan mielikuvituksen ja rakkauden eläimiin.

Näin siis kirjoittelee ylpeä äiti ja esittelee koko maailmalle omasta mielestä oivaltavaa ja ihanaa taidetta.

Onnistuneita liike-elämästä saatuja lahjoja

Illat saa pimentyä ihan rauhassa. Eipähän näy koiran karvatkaan niin paljon. Sitä paitsi syksyllä voi polttaa aina kynttilöitä. Keksin viime viikolla, että minulla on ollut  kaapintäytteenä Arabian Tosca vati. Nyt se pääsi olkkariin, Pikkuisen kaunista koristekiveä alle ja Aaltomalja tuikut päälle niiin taas on jotain mitä ihastella.
Hoksasin juuri, että enpä ole ostanut tämän kuvan tavaroista ensimmäistäkään. Kaikki ovat lahjoja. Tosin työelämän puolelta tulleita. Kauniita ja onnistuneita kuitenkin. Mikä yleensä ottaen on aika harvinaista, kun puhutaan businesslahjoista.

uusi keittiö

Meille tuli uusi keittiö ja vähällä vaivalla. Uusin verhot, tabletit ja taulu vaihtui seinällä. Nyt minä sitten jaksan ihastella tätä aamuin illoin. Paneeli verhot ompelin itse Pentikin kankaasta. Samansävyiset tabletit ja kynttilät ovat myös samalta Pentikin ostosreissulta.  Kaikki tämä muutti keittiömme ihan toisen näköiseksi tosi pienellä rahalla.  Nyt on niin syksyisen tunnelmallinen keittiö. Gustav Klimtin canvastaulu Ikeasta solahtaa ympäristöön nyt tosi hyvin. Klimtti oli minun lemppari taiteilija.

Pojan oma Lulu

Tässä on Lulu. Lulu tuli meille Virosta, Viljandin kaupungista. Toin sen pojalleni. Se oli lopullista rakkautta ensisilmäyksellä. Rakkautta on kestänyt nyt 12 vuotta. Muistan vieläkin kun tulin kotiin työreissulta ja olin ostanut molemmille pojilla tuliaisesksi pehmolelut. Toinen pojistani oli kotona hoidettavana, koska oli sairas ja hän sai valita pehmolelun ensin.Hän otti Lulun syliinsä puristi sitä tiukasti ja sen jälkeen Lulu on kulkenut poikani mukana.

Sen kyllä huomaakin. Vuosien aikana Lulu on käynyt Turkissa, Turussa, Bulgariassa, Helsingissä ja lukemattomissa suomalaisissa kaupungeissa. Se on unohtunut mitä ihmeellisimpiin paikkoihin ja aina se on onnistuttu saamaan takaisin kotiin.

Lulu on hieman kärsinyt matkalla. Nenän söi koira. Muutoinkin Lulua on paikattu sieltä sun täältä. Pyykkikoneessa sitä on pitänyt pöyräyttää eräänkin kerran.

Nykyään Lulu ei enää lähde pojan mukaan, mutta omassa sängyssä se on turvaa tuomassa ja kaverina vieläkin. Lulun kanssa tulee hyvät unet.

Ensimmäinen ennakkoperintö on annettu

Tyttö katselee ikkunasta itään. Tämä on myös niitä kummallisuuksia kotonani. Olen itse tehnyt lasityön. Piirtänyt ensin tytön, valinnut lasit, leikannut lasinpalaset muotoon, hionut palasia ja lopuksi vielä kolvannu teokselle kehykset.

Kaikki tämä yhdessä äitini kanssa lasityökurssilla.  Kuva on lapsellinen ja sievä. Ihmettelen edelleen miten onnistuin joka palasessa. Taulu on nyt tyttäreni huoneessa. Annoin sen hänelle perinnöksi. Ensimmäinen virallinen ennakkoperintö. Ei paljoakan rahallista arvoa, mutta sitäkin enenmmän tunnetta ja käsityötä.

Ihana, että se kelpasi tyttärelleni.

Nojatuolistani en luovu

Niin sitä voi kiintyä omiin nojatuoleihinsa kuten Archie Bunker aikanaan. Etsin kyllä jo uusia, kiersin kiertämästä päästyäni liikkeitä ja järkevällä hintatasolla ei löytynyt mitään hyvää. En minä muuten niitä uusia etsinyt, mutta kuvittelin tuolien olevan jo ihan loppuunkäytetyt, koska ne olivat niin likaiset.

Kaupoissa ei vain löytynyt mitään näin sievää. Ei siis mitään mikä olisi ollut likimainkaan minusta yhtä sievää kuin nykyiset aikoinaan Iskusta ostetut Ritz tuolini. Onneksi tuli siivousyrittäjän kanssa puhetta mahdollisuudesta pestä tuolit.
Kaikki lika on nyt poissa. Tuolit ovat putipuhtaat, Näitä ei tarvitse vaihtaa yhtään mihinkään. Säästin varmaan samalla lähes tuhat euroa.

Näillä mennään nyt vielä seuraavat vuosikymmenet. Voin kuvitella silmissäni tilanteen, kun lapsetkin ovat lentäneet pesästä, niin näissä Ritzeissä me Kullan kanssa katsellaan telkkarista uutisia ja pidetään villasukilla vuoratut koipemme mukavasti levossa rahin päällä.

Hallintapaneelin hurja näky

Olipa hurja juttu kun hallintapaneelini lukemisto kohtaan oli ilmestynyt luettavaksi  ihan jonkun toisen tekstit minun blogini nimisinä. Kirjoitukset oli kirjoitettu kaksi vuotta sitten. Blogin nimi oli sama kodin kauniit esineet ja asiat. Aika hurjaa. En kyllä pitäisi ajatuksesta, että minun tekstini leviäisivät vielä vuosien päästä niveltyen jonkun toisen blogeihin, jotka itse kuvittelen piilottaneeni  tai  lopettaneeni blogin.
Onneksi tekstit eivät näy kuitenkaan minun julkisessa blogissa. Siellä on vain minun tuottamaa tekstiä. Minä nyt kuitenkin muutin blogini otsikoksi "kodin tavaroiden tärkeät tarinat"

En tiedä, ehkä minun täytyy muuttaa vielä blogini nimikin, että muutosta tapahtuu. 

Normaali arki alkaa aamukahvilla sängyssä

En voisi kuvitellakaan millaista olisi elämä, jos en saisi aamulla aina kahvia sänkyyn. Eihän sitä pysty heräämään. Ainakaan niin, että tulisi maailman paras päivä.

Siksipä onkin ihana, että minun ei sitä tarvitse kuvitellakaan. Joka aamu kun herään, on vieressäni muumimuki, kahvitermari ja päivän lehti. Ihana kultani on tuonut ne siihen valmiiksi aamulla ennen töihin menoa.
Viikonloppuisin taas herään aina ennen muita ja silloin sitä voi itsekin käydä keittämässä kahvit ja tehdä saman palveluksen takaisin.

Muumimukeja on minulla ainakin 22. Nämä kaksi ovat lempimukejani. Niissä on vähän sellainen töissä ja lomalla fiilis.

Hyvälle tuulelle kun tulee kotiin

 Olipahan vaikea kuvata tämä kohde. Ihan yhtä vaikea projekti oli löytää tämä puolikaaren muotoinen pöytä. Tai yleensä pöytä, jonka halusin eteiseen. Voilá, tässä se on. Uusin hankintani. Ihana eteisen pöytäni. Pöydälle laitoin heti oman pienen aaltomaljani, ylioppilaslahjani vuodelta 1986 ja lasten perinnöksi isältään saaman Muurlan kynttelikön.

 Ainakin tähän asti, eli noin kuukauden päivät olen jaksanut olla pöydästä niin innostunut, että maljassa on ollut koko ajan tuoreita kukkia omalta pihalta.Ihanaa saada vielä syyskuussa pihalla olevaa kukkaloistoa myös sisälle.

Näin se kaunis lipasto tervehtii heti kun tulee eteisestä sisään. Tulee mukavasti hyvälle tuulelle. Miksipä sitä ei muuten tulisi, aina on mukava tulla kotiin. Oma koti on maailman paras paikka.

KKK vanhemmuutta

 Nämä kuvat kuvastavat meidän arkea. Kaksi jääkiekkoa pelaavaa poikaa kotona  vaikuttaa arjen kulkun todella paljon. Neljät harjoitukset viikossa, viikonloppuisin sarjapelit ja välillä turnauksia. Menestyviä ja taitavia poikia. Kotimme on täynnä palkintoja. Paikka vaihtelee, välillä vitriinissä, välillä pojilla omassa huoneessa ja välillä milloin missäkin.

 Mitaleita löytyy sitäkin enenmmän. Näistä voisi oikeasti tehdä todella hauskan viritelmän poikien huoneen seinälle, mutta vielä ei ole ehtinyt, kun on niin paljon kuskattavaa, kannustettavaa ja kustannettavaa. KKK vanhemmutta.

Kuvassa on yksi nippu, jonka kuvasin. Mikähän olisi jokin uusi hauska tapa sisustaa näillä kotia? Olen nähnyt seinälle laitettuja mailoja, josta mitalit roikkuvat. Samoin tylsempi idea on laittaa tankoja. Jotain kivaa pitää kehittää, kunhan poikien huoneen kattomaalausremppa saadaan tehtyä...

Mitäpä olisi päiväunet ilman joukkuetyynyä. Ei mitään.

Ihme

Ihan hassua, että minun viimevuonna ostamani  pääsiäiskukka on vieläkin elossa ja päätti jopa alkaa kukkimaan uudestaan. Johtuu varmaan siitä, että olen itse unohtanut koko kukan. Luonto on hoitanut kastelemisen ja osittain sen on tehnyt kodin hortonomipuutarhurini.

Tästähän saa koristeltua vielä joulukukankin. Vähän punaista ja kiiltavää ja asetelma on valmis.

Tervetulo Joulu ja kohtahan se sieltä tuleekin...

Tuikku se olla pitää

 Olen ihan tuikkutyttö. Näitä vain ilmaantuu kotiin tuomaan tunnelmaa ja valoa. Pentikin sydän on ihan huippukaunis. Jos minusta olisi kiinni, niin tässä palaisi kynttilä koko ajan,

 Tästä sydämestä lähtee kunnon liekin lepatus makkariin.

Olohuoneen ikkuna on tuntunyt tyhjältä. Vaan ei enää. Löysin tämän kauniin tuikun jokin aika sitten kodin Anttilasta. Olisin ostanut näitä enemmäkin, mutta tämä oli viimenen kappale. Toivottavasti löytäisin vielä jostain toisen samanlaisen.

Saa nähdä milloin saan kuulla tuikkujen osalta pientä kommentointia, että vähemmälläkin pärjäisi

Muistoja kavereilta

Takankolossa olevat enkelit ovat muistoja suurista hetkistä. Ensimmäisen rumpuenkelin sain ystävältäni kun päätin vaihtaa paikkakuntaa, nimeä, työtä ja siten pistää koko elämän mullin mallin. Enkeli rummutti minulle vauhtia ja rohkaisua. '

Seuraavaksi sain enkelin kun perheessä sattui kuolemantapaus. Enkelillä on taikasauva huitomassa pahaa oloa pois.

Nyt on aika tasaista elämä, enkelit saavat ihan rauhassa rummuttaa ja huitoo edelleen takankolossa.

Ihana, että on ystäviä, jotka välittää

Suudelma seinällä

Gustav Klimt ja Suudelma. Aivan ihana taiteilija. Voi kun joskus pääsisi katsomaan hänen taulujaan livenä. Nyt pitää ihastella oman makkarin seinällä olevaa julistetta. Ostin sen alunperin Itävallan reissullani. Juliste ei vain tullut ehjänä perille, joten tyytyminen oli verkkokauppaan. Kehykset ostimme pikkuserkun kehysliikkeestä. Olivat varmaan kalleimmat kehykset koko putiikissa. Taulu on vaikuttava ja kaunis lisä meidän makkariin. Kuvan ottaminen oli hieman haasteellista, kun valo heijastui joka kulmasta kauniiseen julisteeseen. Tärkeintä on kuitenkin  saada ajatus talteen. Tämä taisi muuten olla ensimmäisiä yhteisä sisustusprojekteja Kultani kanssa, kun hän muutti huusholliimme.

Ihanuutta varpaiden alla

Minun ihana lentävä mattoni. Etsin lähes kaksi vuotta eteisen kirjahyllyjen väliin kaunista mattoa. Lopulta se löytyi. Hamadan käsinsolmittu persilainen matto. On ihanan pehmeä.
Tuntuu varpaiden alla taivalliselta. Värisävyt lämmittävät kodin sisustusta.
Puhumattakaan miten käytännöllinen lapsiperheelle tällainen matto on. Ei näy lika, eikä muuten tartukaan lika.


Ei muuten ole avopuolisoni lempparimatto. Hänellä on sellainen kuvitelma, että itämaisen maton voi yhdistää vain antiikkihuonekalujen kanssa. Tässä kyllä todistusaineisto ei ole siippani puolella. Matto sopii meidän eteiseen kuin se olisi vartavasten siihen tehty.

Lisäksi olen sitä mieltä, että jokainen itämainen matto on omanlaisensa taideteos, se ei ole vain matto.  Siksipä meille oon ilmestynyt toinenkin matto. Laitan siitäkin kuvan, kunhan saan kuvattua.

Kodin arvomalja

Tällä pahkalla on minulle valtavasti tunnearvoa. Olen saanut maljan lahjaksi vuonna 1987. Se oli tulevan aviopuolisoni ensimmäinen lahja minulle.  En kyllä ehkä osannut sitä silloin arvostaa. Ei välttämättä ole 19-vuotiaan ihannelahjatoive.

Malja on kuitenkin löytänyt aina kunniapaikan kodistani. Kaunista suomalaista käsityötä tämäkin. Kuten monet muutkin esineet, jotka ovat minulle tärkeitä.

Maljasta puuttuu nyt kaikki hedelmät. Täytynee hakea oman pihan omenapuusta siihen naposteltavaa.

Maanpäällinen paratiisi

Maanpäällinen paratiisini. Voiko rentouttavampaa olla kun kauniina päivänä nauttia olostaan riippukeinussa. Riippukeinu on omenapuun juurella. Ympärillä ruusuja ja pensashanhikki. Tarjoilupöytä riippukeinun vieressä on ihana juomien ja kirjan säilytyspaikka.

Ostettuani keinun kesällä tästä tuli välittömästi kaikkien ykköspaikka. On se kätevää, kun enää ei riippukeinu edellytä kahta puuta, joiden väliin keinu ripustetaan. Sen voi laittaa yksinkertaisesti paikkaan, jossa viihdyt.

Siskoni tuumasi, kun näki paikan, että tämä haave kyllä juonsi minun nuoruudestani. Rakastin silloin Merri Vikin Lotta kirjoja. Kirjoissa Lottahan aina itse lueskeli  kirsikkapuussa.

Toteamus saattaa pitää paikkaansa. Lukupaikka omenapuun juurella on ollut haaveenani aina. Ihana kun haaveen pystyi toteuttamaan omalla pihalla ja vähällä vaivalla.

Omppu satokin saatiin puusta talteen ja nyt on pakastin täynnä hilloa ja mehua. 

Vilpola, paikka josta unelmoin, on nyt totta

 Tässä on meidän vilpola. Lopultakin valmiina. Tai ainakin lähes. Vuosia se oli betonilattialla varustettu ylimääräisten tavaroiden ( lue roskien) säilytyspaikka, joka nopeasti ohitetiin kun vietiin pyykkiä narulle kodinhoitohuoneesta.

Tänä kesänä sain kauan kaipaamani VILPOLAN. Ihana rauhallisen sievän pesän, jossa voi rauhoittua saunan jälkeen. Terassalaudat maalattiin valkoiseksi. Betoni peitettiin ruskealla paneloinnilla ja pihakalusteet viimeistelivät tilan.

Penkki säilytystilalla on kätevä. Sinne saa käytännössä piilotettua paljon erilaisia tavaroita. Pöytä on itseasiassa lasten puutarhakalusteiden pöytä. Sopi kivasti tilaan. Kukaan ei hoksaa, että pöytä on lastenkaluste, ellei sitä jostain syystä julkisesti toitota ;-)
Räsymätto löytyi lähikaupasta. Koriste-esineet kaapin uumenista.

Näkymä kun istut penkillä. Neilikat kukkivat ja tiffanyulkolamppu, odottaa pimeneviä iltoja.  Kyllä on niin ihana erilainen tunnelma kuin ennen remonttia. Tähän olisi sopinut hienosti mukaan ennen ja jälkeen kuvat.
Kuistin pöydällä sinisessä kulhossa on kiviä. Sain ne äitienpäivälahjaksi tyttäreltäni kun hän oli 3 vuotta. Oli itse maalaillut kiviin värejä ja paketoinutkin ne itse. Oli niin liikuttavaa saada toistakymmentä pakettia. Pikkukivi jokaisessa. Rakkaudella annettu lahja.

Arvokkaat ikonit

Ikonit ovat kirkkoon kuulumattomalle hieman erikoinen sisustuselementti. Nämä käsinmaalatut ikonit ovat kuitenkin mieheni äidin tekemiä ikoneita. Viimeinen ehtoollinen ja punapukuinen madonna tulivat avomieheni mukana kotiimme. Itse sain potentiaaliselta anopintekeleeltä sinipukuisen madonnan joululahjaksi. Taulut ovat makuuhuoneessamme. Väritykseltään kauniita ja erityisesti taitavia kädentyön näytteitä. Näitä ikoneita ei ole siunattu. Se tarkoittaa sitä, että ne voisi myös myydä pois. En vain ikinä raskisi sitä tehdä. Kun tauluja katsoo näen äidin pitämässä lapsestaan huolta. Se on minunkin tehtäväni. Kiitoksia anopille, että olemme saaneet kotiimme nämä aarteet.

Lapsen luomaa innovatiivista käyttötavaraa

 Ihmeellistä, että sisustussuunnittelijat eivät yleensä ottaen ole huomioineet sitä, että kaukosäätimillekin voi kehitellä kauniita telineitä, joissa ne pysyvät tallessa.
Tyttäreni on taitava käsistään. Noin 11-vuotiaana hän teki kuvataidekurssilla tämän mustan ihanan kissan. Siitä tulikin tarpeellinen esine. kaukosäädin on aina tallessa ja mikä hienointa, kokonaisuus näyttää kauniilta ja trendikkäältä.

Rakkaustaulu ja matkamuisto

'

Matkamuisto Egyptistä. Kertakaikkiaan ihastuin taulun symboliikkaan ja muotoon. Matka sinällään oli uskomattoman hieno uusioperheen ensimmäinen yhteinen lomareissu. Tuntui ihanalta nähdä, että kahden aikuisen rakkaus yhdistää myös 5 lasta yhdeksi perheeksi. Tämän taulun näen käytännössä ensimmäisenä kun avaan silmäni. Siinä se on makuuhuoneen seinällä. Vieressä oleva televisio tosin hieman häiritsee taulusta lähtevää tunnelmaa.

Suolaa suolaa enemmän suolaa

Meillä on suolalamppuja makuuhuoneessa. Niistä lähtevä valo on kaunista ja lämmintä. Sanotaan, että se myös parantaa. Itse en ole lamppuja ostanut. Äitini on ne tuonut minulle. Hän päätti ryhtyä vanhuuseläkkeellä ollessaan yrittäjäksi ja perusti suolahuoneen. Usko suolan parantavaan voimaan näkyy meillä. Pyramidi mallisen suolalampun saimme nyt Kultani kanssa kihlajaislahjaksi. Nyt kun minuun on iskenyt sisustuskärpänen, uskon että siirrän möhkälelamput olohuoneeseeen, Hommaan niille ihan oman pienen pöydän.   Lamput kertovat yrittäjyydestä ja muistuttavat pitämään itsestään huolta.

Kun onnistuu tekemään jotain ihan itse

Olen kotona useasti sanonut, että jos tulisi tulipalo, niin tämä lamppu pitää pelastaa mukaan. Se on siis tärkeä minulle. Olen sen itse tehnyt. Kysessä on Tiffanytekniikalla tehty lamppu. Jokaisen lasinpalasen olen itse leikannut, muotoillut ja liittänyt yhteen. Kyseessä ei ole kuitenkaan pelkkä lamppu. Kyseessä on projekti, jonka tein yhdessä äitini kanssa. Luultavasti ainoa kerta ikinä, kun harrastimme jotain yhdessä. Harrastus jatkui äidilläni pidempäänkin. Ihana muisto yhdessä tekemisestä ja uuden oppimisesta. Koristaa meidän olohuonetta.