Olipahan vaikea kuvata tämä kohde. Ihan yhtä vaikea projekti oli löytää tämä puolikaaren muotoinen pöytä. Tai yleensä pöytä, jonka halusin eteiseen. Voilá, tässä se on. Uusin hankintani. Ihana eteisen pöytäni. Pöydälle laitoin heti oman pienen aaltomaljani, ylioppilaslahjani vuodelta 1986 ja lasten perinnöksi isältään saaman Muurlan kynttelikön.
Ainakin tähän asti, eli noin kuukauden päivät olen jaksanut olla pöydästä niin innostunut, että maljassa on ollut koko ajan tuoreita kukkia omalta pihalta.Ihanaa saada vielä syyskuussa pihalla olevaa kukkaloistoa myös sisälle.
Näin se kaunis lipasto tervehtii heti kun tulee eteisestä sisään. Tulee mukavasti hyvälle tuulelle. Miksipä sitä ei muuten tulisi, aina on mukava tulla kotiin. Oma koti on maailman paras paikka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti