Elämää suurempi media

Huikee teos, jonka tyttäreni teki kuvataiteen erityisluokan päättötyönä. Monille muille aihe "elämää suurempi media" Oli pelottava kokemus. Näkyi murhia, addiktiota, huonoja uutisia eri tavalla esitettynä.

Tyttäreni näki tämän toisin. Mediasta löytyy musiikki, joka rauhoittaa, musiikki joka helpottaa oloa, musiikki joka saa lanteet notkumaan, musiikki joka vie kaiken pahan olon pois.

Pienellä tarkalla työllä tehdyt hahmot ovat tuttuja, yhdistelmiä ko musiikin suunnan isoista taiteilijoista.

Ylpeänä äitinä katselen teosta päivittäin.

Esittelyssä arvokkaimmat taideteokset kotonani

 Nyt on esittelyssä minun satojen tuhansien eurojen taidekokoelman teokset "ukko" "hevonen" ja "lumipuu"

 Tämä teoksethan ovat ihan korvaamattomia. Käsintehtyjä. Itse sorvattuja, muovailtuja, taiteituja ja suunniteltuja uniikkikappaleita.


Ne on tehnyt kolme eri taiteilijaa. Kaikki sattumoisin ovat minun lapsiani.

Ihanaa, kun on näin taitavia lapsia. Itselle jää vain pölynpyyhkijän rooli.

















Mitähän mahtavaa näistä lahjakkaista lapsista oikein tulee?
Sitä odotellessa voi ihastella näitäkin teoksia.

Ihme-eläimet seinällä

 Perheemme taitelija on ollut taiteellinen taiteilija koko ikänsä. Arvokkaimmat maalaukset talossamme ovat perheemme taitelijatyttären omia tuotoksia. Ihana harrastus, joka on alkanut kansalaisopiston  kuvataiteen peruskursseista, syventäviin opintoihin, siitä sarjakuvaan ja arkkitehtuuriin, sitten yläasteen kuvaamataidon erikoisluokalle.

Tämä ihme-eläinsarja on tehty 3-4 luokalla koulussa. Kun tyttäreni toi piirustukset kotiin, opettaja soitti itse perään ja sanoi että maalaukset täytyy ehdottomasti kehystää ja laittaa seinälle.

 Niin me tehtiin. Vietiin maalaukset taide- ja kehysliikkeeseen ja laitettiin kotona seinälle.

Kuvista näkee tyttäreni hyvän värisilmän, hauskan mielikuvituksen ja rakkauden eläimiin.

Näin siis kirjoittelee ylpeä äiti ja esittelee koko maailmalle omasta mielestä oivaltavaa ja ihanaa taidetta.

Onnistuneita liike-elämästä saatuja lahjoja

Illat saa pimentyä ihan rauhassa. Eipähän näy koiran karvatkaan niin paljon. Sitä paitsi syksyllä voi polttaa aina kynttilöitä. Keksin viime viikolla, että minulla on ollut  kaapintäytteenä Arabian Tosca vati. Nyt se pääsi olkkariin, Pikkuisen kaunista koristekiveä alle ja Aaltomalja tuikut päälle niiin taas on jotain mitä ihastella.
Hoksasin juuri, että enpä ole ostanut tämän kuvan tavaroista ensimmäistäkään. Kaikki ovat lahjoja. Tosin työelämän puolelta tulleita. Kauniita ja onnistuneita kuitenkin. Mikä yleensä ottaen on aika harvinaista, kun puhutaan businesslahjoista.

uusi keittiö

Meille tuli uusi keittiö ja vähällä vaivalla. Uusin verhot, tabletit ja taulu vaihtui seinällä. Nyt minä sitten jaksan ihastella tätä aamuin illoin. Paneeli verhot ompelin itse Pentikin kankaasta. Samansävyiset tabletit ja kynttilät ovat myös samalta Pentikin ostosreissulta.  Kaikki tämä muutti keittiömme ihan toisen näköiseksi tosi pienellä rahalla.  Nyt on niin syksyisen tunnelmallinen keittiö. Gustav Klimtin canvastaulu Ikeasta solahtaa ympäristöön nyt tosi hyvin. Klimtti oli minun lemppari taiteilija.

Pojan oma Lulu

Tässä on Lulu. Lulu tuli meille Virosta, Viljandin kaupungista. Toin sen pojalleni. Se oli lopullista rakkautta ensisilmäyksellä. Rakkautta on kestänyt nyt 12 vuotta. Muistan vieläkin kun tulin kotiin työreissulta ja olin ostanut molemmille pojilla tuliaisesksi pehmolelut. Toinen pojistani oli kotona hoidettavana, koska oli sairas ja hän sai valita pehmolelun ensin.Hän otti Lulun syliinsä puristi sitä tiukasti ja sen jälkeen Lulu on kulkenut poikani mukana.

Sen kyllä huomaakin. Vuosien aikana Lulu on käynyt Turkissa, Turussa, Bulgariassa, Helsingissä ja lukemattomissa suomalaisissa kaupungeissa. Se on unohtunut mitä ihmeellisimpiin paikkoihin ja aina se on onnistuttu saamaan takaisin kotiin.

Lulu on hieman kärsinyt matkalla. Nenän söi koira. Muutoinkin Lulua on paikattu sieltä sun täältä. Pyykkikoneessa sitä on pitänyt pöyräyttää eräänkin kerran.

Nykyään Lulu ei enää lähde pojan mukaan, mutta omassa sängyssä se on turvaa tuomassa ja kaverina vieläkin. Lulun kanssa tulee hyvät unet.

Ensimmäinen ennakkoperintö on annettu

Tyttö katselee ikkunasta itään. Tämä on myös niitä kummallisuuksia kotonani. Olen itse tehnyt lasityön. Piirtänyt ensin tytön, valinnut lasit, leikannut lasinpalaset muotoon, hionut palasia ja lopuksi vielä kolvannu teokselle kehykset.

Kaikki tämä yhdessä äitini kanssa lasityökurssilla.  Kuva on lapsellinen ja sievä. Ihmettelen edelleen miten onnistuin joka palasessa. Taulu on nyt tyttäreni huoneessa. Annoin sen hänelle perinnöksi. Ensimmäinen virallinen ennakkoperintö. Ei paljoakan rahallista arvoa, mutta sitäkin enenmmän tunnetta ja käsityötä.

Ihana, että se kelpasi tyttärelleni.